Korkein oikeus on ottanut ennakkopäätöksessään KKO:2019:88 kantaa siihen, oliko tilaajan urakoitsijalle lähettämä reklamaatiokirje katkaissut velan vanhentumisen. Kirjeessään tilaaja oli pyytänyt urakoitsijaa ilmoittamaan ja sopimaan yhdessä tilaajan kanssa miten ja milloin se suorittaa kirjeessä mainittujen asioiden korjaustyöt. Kun urakoitsija oli kiistänyt vastuunsa korjausten tekemisestä, oli tilaaja korjauttanut virheet.

Tilaaja vaati sitten urakoitsijaa korvaamaan virheiden selvittely- ja korjauskustannukset. Urakoitsija vastusti tilaajan vaatimusta mm. sillä perusteella, että vahingonkorvausvaatimus oli urakoitsijan mielestä vanhentunut. Urakoitsijan mielestä tilaajan kirje ei ollut katkaissut velan vanhentumista vahingonkorvauksen osalta, koska kirjeessä ei ollut urakoitsijan mukaan yksilöity velan perustetta ja määrää lain vaatimalla tavalla.

Korkein oikeus katsoi, että tilaaja oli olosuhteisiin nähden kohtuudella vaadittavalla tavalla yksilöinyt väittämänsä sopimusrikkomuksen ja sen virheen korjaamista koskevan vaatimuksen, johon sopimusrikkomus tilaajan senhetkisen tiedon mukaan oli antanut aihetta. Kirjeen toimittaminen oli katkaissut vanhentumisen paitsi kirjeessä mainitun korjausvaatimuksen osalta myös virheen selvittely- ja korjauskustannuksiin perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen osalta. Vahingonkorvausvaatimuksen esittäminen oli tullut ajankohtaiseksi kun oli käynyt selväksi, ettei urakoitsija ryhdy edellytettyihin korjaustoimenpiteisiin. Korkein oikeus totesi, että koska vanhentuminen oli katkaistu, ei vahingonkorvausvaatimus ollut vanhentunut.

Reklamaation sisältö on harkittava tapauskohtaisesti. Avustamme Kalliolaw’lla kaikissa asiaan liittyvissä kysymyksissä.