MUUTOKSIA SÄÄNTELYSSÄ
1. Jätelain uudistus

Jätelain uudistus tuli voimaan 19. heinäkuuta 2021.

Keskeisimmät uudistukset

– Kunnat järjestävät asumisessa syntyvien erilliskerättävien jätteiden eli biojätteen, pienmetallijätteen ja pakkausjätteen kuljetuksen kiinteistöiltä siirtymäajan jälkeen.
– Kunta voi edelleen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä päättää, että asuinkiinteistön haltija järjestää sekalaisen yhdyskuntajätteen sekä saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetuksen sopimalla siitä suoraan kuljetusyrityksen kanssa.
– Kunnat ja pakkausten tuottajat järjestävät asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräyksen kiinteistöiltä yhteistoiminnassa. Lisäksi pakkausten tuottajilla on nykyiseen tapaan velvollisuus ylläpitää pakkausjätteille alueellisia vastaanottopaikkoja.
– Pakkausmateriaalien jätehuollosta vastaavat tuottajayhteisöt yhdistyvät ”supertuottajayhteisöksi”, joka vastaa kaikkia pakkausmateriaaleja koskevista tuottajien velvoitteista.
– Tuottajayhteisöjen tuottajilta perimät ns. tuottajavastuumaksut porrastetaan niin, että niissä suositaan tuotteiden kierrätettävyyttä, korjattavuutta, päivitettävyyttä ja uudelleenkäytettävyyttä. Näillä varoilla järjestetään vaaditut tuottajavastuun mukaiset kierrätys- ja jätehuoltopalvelut.
– Vaarallisten ja eräiden muiden jätteiden kulun seurannassa siirrytään sähköisten siirtoasiakirjojen käyttöön.

Jätteeksi luokittelun päättyminen

Hyväksyessään uuden jätelain, eduskunta edellytti, että hallitus selvittää mahdollisuudet säätää kevyempi, erityisesti jätteeksi luokittelun päättymiseen sovellettava uusi menettely, jossa toimivalta keskitetään yhdelle viranomaiselle.

https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110646

KÄYNNISSÄ OLEVAT SÄÄDÖSHANKKEET

1. Kaivosvero

Vuoden 2022 talousarvioesityksen yhteydessä tehdyn hallituksen päätöksen mukaan Suomessa otetaan käyttöön erillinen kaivosvero vuonna 2023. Hallitusohjelman mukaista kaivostoimintaa koskevaa sähköveron korotusta ei toteuteta.

Kaivosveron tavoiteltu verotuotto on 25 miljoonaa euroa vuodessa, josta 60 prosenttia ohjataan kaivosten sijaintikunnille ja 40 prosenttia valtiolle.

Kaivosvero voi valtioneuvoston 28.5.2021 valmistuneen TEAS-hankkeen mukaan perustua louhitun malmin tai mineraalin määrään, malmin tai mineraalin arvoon, kirjanpidon/verotuksen voittoon tai kaivostoiminnan puhtaaseen voittoon. Muita mahdollisia malleja on esimerkiksi rikasteesta saatuun nettotuloon perustuva malli. Lopullisesta mallista päätetään valmistelun kuluessa. Valmistelusta vastaa valtiovarainministeriö.

Talousarvion pöytäkirjamerkinnän mukaisesti kaivosveron uudistamisen rinnalla uudistetaan kaivoslakia sovitun aikataulun mukaisesti talousvaliokunnan lausumat huomioon ottaen.

Ottaen huomioon veron käyttöönottoa koskevan aikataulun, arvioimme hallituksen esityksen valmistuvan keväällä 2022. Seuraamme kaivosveron valmistelun vaiheita ja pidämme teidät ajan tasalla valmistelun etenemisestä.

Hallituksen neuvottelu vuoden 2022 talousarvioesityksestä, pöytäkirjamerkinnät 9.9.2021 (Kaivosvero: kohta 3.5)

2. Kaivoslain uudistaminen

Työ- ja elinkeinoministeriössä on vireillä hallitusohjelmaan perustuva kaivoslain uudistamishanke.

Viimeisimmässä esitysluonnoksessa esitetään muutoksia muun muassa varausilmoituksen voimassaoloon, malminetsintäluvan jatkamisen edellytyksiin sekä malminetsintä- ja kaivoslupia koskevaan lupaharkintaan. Esityksessä esitetään lisäksi malminetsintäluvan lisäämistä täytäntöönpanomääräystä koskevan sääntelyn piiriin.

Esitysluonnokseen ei sisälly erillistä intressivertailua koskevaa säännöstä, jonka säätämisen mahdollisuuksista valtioneuvosto on tilannut erillisen selvityksen. Intressivertailulla tarkoitetaan lupaharkinnan perustetta, jossa selvitetään hakemuksen kohteena olevan kaivoshankkeen hyödyt ja haitat.

Esitysluonnoksesta järjestetään avoin kuulemistilaisuus verkkotilaisuutena 29.9. Kuulemistilaisuuden jälkeen esitysluonnos lähtee lausuntokierrokselle. Tilaisuuteen on mahdollista ilmoittautua alla olevan linkin kautta.

https://tem.fi/-/kaivoslain-uudistuksesta-jarjestaan-avoin-kuulemistilaisuus-29.9

Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle loppuvuodesta 2021. Seuraamme uudistuksen vaiheita ja pidämme teidät ajan tasalla merkittävimmistä muutoksista.

Esitysluonnos sekä hankkeen muu aineisto löytyy hankkeen verkkosivuilta: https://tem.fi/kaivoslakiuudistus

3. Ympäristönsuojelulaki

Ympäristöministeriön valmistelemassa esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ympäristönsuojelulakia ympäristöluvan lupamääräysten muuttamista sekä jätteenkäsittelyn vakuuksia koskevan sääntelyn osalta

Ympäristöluvan lupamääräysten muuttaminen

Lakia esitetään täsmennettäväksi siten, että lupaviranomaisen on valvontaviranomaisen, asianomaisen yleistä etua valvovan viranomaisen tai haitankärsijän taikka 186 §:ssä tarkoitetun rekisteröidyn yhdistyksen tai säätiön aloitteesta muutettava lupaa, jos toiminnasta voi aiheutua laissa kielletty seuraus. Täsmennyksellä ei olisi tarkoitus muuttaa nykyistä oikeustilaa.

Lupamääräyksen muuttamista koskevan aloitteen käsittelemiseksi tarvittavien selvitysten toimittaminen esitetään säädettäväksi velvoittavampaan muotoon.

Toiminnanharjoittajalta edellytettäisiin nykysääntelyä velvoittavammin tarvittavien selvitysten toimittamista, minkä lisäksi säädettäisiin lupaviranomaisen mahdollisuudesta hankkia tarvittava selvitys toiminnanharjoittajan kustannuksella.

Lisäksi esityksessä esitetään otettavaksi käyttöön uusi luvan muuttamista koskeva menettely, jossa lupaviranomainen laatisi muutosta koskevan päätösluonnoksen, jonka pohjalta kuuleminen toteutettaisi.

Lupamääräysten muuttamista koskevaa säännöstä on tarkoitus muuttaa siten, että siinä huomioitaisiin mahdollisuus muuttaa jätteenkäsittely vakuutta koskevaa lupamääräystä, jos se on tarpeen vakuusmäärän tai muutoin laissa säädettyjen vakuutta koskevien vaatimusten täyttämiseksi.

Jätevakuus

Jätteenkäsittelyn vakuussääntelyn tarkistamisella pyritään tukemaan jätteenkäsittelyn vakuusmäärien ajantasaistamista ja riittävyyttä mahdollisissa vakuuksien realisoimistilanteissa.

Esityksessä ehdotetaan:

– vakuussääntelyn soveltamisalan täsmentämistä niin, että velvollisuus vakuuden asettamiseen koskee myös sellaisia muita toiminnanharjoittajia, joiden toiminnan pääasiallinen lupaperuste ei ole jätteenkäsittely ja joiden toiminnassa käsitellään merkittäviä määriä jätteitä. Jätteen käsittelyllä tarkoitetaan jätelain 6 §:n 27 kohdan (laki jätelain muuttamisesta, 714/2021) mukaan jätteen hyödyntämistä tai loppukäsittelyä, mukaan lukien hyödyntämisen tai loppukäsittelyn valmistelu.
– lupaviranomaiselle säädettävää mahdollisuutta määrätä luvassa, että toiminnanharjoittajan olisi arvioitava vakuuden riittävyyttä määräajoin ja ilmoitettava tästä valvontaviranomaiselle. Esityksessä mainitaan sopivana aikavälinä viisi vuotta.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös vakuuden realisoinnista ja vapauttamisesta. Säännöksen mukaan valvontaviranomaisella olisi oikeus ryhtyä vakuuden realisointiin, kun toiminnanharjoittaja on todettu maksukyvyttömäksi tai kun tämä on kehotuksesta huolimatta laiminlyönyt 59 §:ssä tarkoitettujen toimien hoitamisen. Ennen vakuuden realisointia valvontaviranomaisen olisi ryhdyttävä 175 §:n mukaisiin toimiin laiminlyönnin johdosta. Vakuuden realisoinnista olisi tehtävä erillinen päätös. Maksukyvyttömyyden katsottaisiin olevan käsillä, kun toiminnanharjoittaja asetetaan konkurssiin tai kun laissa yrityksen saneerauksesta (47/1993) tarkoitettu saneerausmenettely aloitetaan.

Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle loppuvuodesta 2021. Seuraamme uudistuksen vaiheita ja pidämme teidät ajan tasalla merkittävimmistä muutoksista.

https://ym.fi/hankesivu?tunnus=YM005:00/2020

4. Luonnonsuojelulaki

Ympäristöministeriön valmisteleman luonnonsuojelulakia koskevan lakiesityksen tavoitteena on edistää suojelua, jotta luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen voidaan pysäyttää.

Voimassa olevan luonnonsuojelulain yleinen rakenne ja sen useat pykälät säilyisivät pitkälti ennallaan, mutta lakia täydennettäisiin ja tarkistettaisiin monilta osin. Esimerkiksi luonnonsuojelualueita, Natura 2000 -alueita, monimuotoisuuden suojelun ja hoidon tukemista, korvauksia sekä valvontaa koskevat säännökset säilyisivät pääasiassa nykyisessä muodossaan.

Uutta laissa olisivat ekologista kompensaatiota koskevat säännökset, jotka tulisivat voimaan porrastetusti. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan luonnonarvoille aiheutuvan heikennyksen hyvittämistä jossain toisaalla.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan lisäksi malminetsinnän kieltämistä valtion luonnonsuojelualueilla. Voimassa olevan lain 15 §:n mukaan Metsähallitus voi myöntää luvan geologisten tutkimusten tekemiseen ja malmien etsimiseen luonnonsuojelualueella. Esityksessä ehdotetaan, ettei Metsähallituksella olisi enää jatkossa toimivaltaa sallia malminetsintää luonnonsuojelualueilla. Geologinen tutkimus olisi edelleen mahdollista. Geologisella tutkimuksella tarkoitettaisiin sellaista tieteellistä tutkimusta ja kartoittamista, joka ei liittyisi elinkeinonharjoittamisena pidettävään malminetsintään tai muuhun kaivostoiminnan valmisteluun.

Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle alkuvuodesta 2022. Seuraamme uudistuksen vaiheita ja pidämme teidät ajan tasalla merkittävimmistä muutoksista.

https://ym.fi/hankesivu?tunnus=YM012:00/2020

5. Valtioneuvoston selvitys kaivosvakuuksista

Valtioneuvosto on käynnistänyt erillisen selvityksen kaivosten jätevakuuden alan laajentamisesta.

Selvityksessä tarkastellaan erityisesti kaivosten eri vesijakeiden, kuten avolouhosten ylivuotovesien, hallinnan ja käsittelyn sekä ympäristötarkkailun kustannuksia.

Hankkeen lopputuloksena on tarkoitus saada selkeä kuva siitä, millainen ympäristönsuojelullinen vaikutus kaivosten jätevakuuden sisällön laajentamisella olisi ja millaisia kustannuksia tästä muodostuisi ja minkälaisen vakuuskokonaisuuden se muodostaisi yhdessä kaivoslain mukaisen vakuuden kanssa.

Selvityksen on tarkoitus valmistua elokuussa 2022. Seuraamme selvityksen vaiheita ja pidämme teidät ajan tasalla selvityksen etenemisestä.

OIKEUSTAPAUKSET

1. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu koskien kaivosalueen kiinteistöveroa (KHO:2021:85)

Asiassa oli ratkaistavana, kuuluivatko kiinteistön maapohja ja sillä sijaitsevat rikastushiekka- ja kaivosvesien selkeytysaltaat kiinteistöveron perusteeseen, ja miten maapohja ja altaat oli siinä tapauksessa kiinteistöverotuksessa arvostettava.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kaivosyhtiön omistamaa kaivosteollisuuden käytössä olevaa kiinteistöä ei kiinteistöverolaissa ollut säädetty verosta vapaaksi kiinteistöksi. Kiinteistöstä oli siten suoritettava veroa.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan maapohja kuului kiinteistöveron perusteeseen rakennusmaana, ja se oli arvostettava rakennusmaan laskentaperusteiden mukaisesti.

Kiinteistöllä sijaitsevat rikastushiekka- ja kaivosvesien selkeytysaltaat olivat kiinteistöön pysyvästi liitettyjä ja sen käyttötarkoitusta palvelevia rakennelmia. Altaat oli arvostettava rakennuskustannusten perusteella, ja niiden jälleenhankinta-arvosta oli vähennettävä rakennelman vuotuinen ikäalennus. Koska rikastushiekka-altaan täyttyessä sen arvon aleni, altaan jälleenhankinta-arvoa oli tarvittaessa vähennettävä myös sen arvon alenemista vastaavalla määrällä.

https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1624341859115.html

2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu koskien malminetsintää saamelaisten kotiseutualueella (KHO:2021:83)

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) oli myöntänyt luvan malminetsintään neljäksi vuodeksi saamelaisten kotiseutualueelle ja erityiselle poronhoitoalueelle. Malminetsintäalueen pinta-ala oli noin 390 hehtaaria ja tutkimussuunnitelman mukaan alueen kallioperästä otettaisi koneellisesti näytteitä (kairaus) noin 20 paikasta.

Hakemuksesta oli pyydetty useita lausuntoja saamelaiskäräjiltä ja paliskunnalta. Lausuntopyyntöjen liitteenä oli ollut lupahakemus sekä selvitystä alueidenkäytöstä lupahakemuksessa tarkoitetulla alueella ja sen läheisyydessä.

Hakemuksen johdosta oli järjestetty kaivosalain 38 §:n 5 momentissa tarkoitettu neuvottelu. Yhteistyömenettelyssä saadun selvityksen perusteella malminetsintäluvassa oli annettu määräyksiä poronhoidolle mahdollisesti aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi.

Päätöksestä valitti saamelaiskäräjät, Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n ja alueen paliskunta muun muassa sillä perusteella, että malminetsinnästä aiheutuisi kielteisiä vaikutuksia poronhoidolle eikä toiminnan vaikutuksia oltu selvitetty kaivoslain edellyttämällä tavalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan, kun otettiin huomioon kysymyksessä olevan hankkeen luonne ja maastotoimenpiteiden pienimuotoisuus sekä hankkeesta aiheutuva melko vähäinen maastoliikenne, niitä hankkeen vaikutuksia, jotka yhdessä muiden hankkeiden kanssa tulisivat kohdistumaan saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ja erityisesti saamelaiskulttuuriin olennaisesti liittyvään poronhoitoon, oli selvitetty kaivoslain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla riittävästi.

Yhteistyömenettelyssä oli myös luotu sellaiset olosuhteet, että saamelaisilla alkuperäiskansana oli ollut KP-sopimuksen 27 artiklaa koskevan käytännön edellyttämä todellinen mahdollisuus osallistua lupamenettelyyn yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja siten, että YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevä julistus oli otettu samalla huomioon asianmukaisella tavalla.

Valitukset hylättiin.

https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1623919490913.html